Käyttäytymistaloustieteen (Behavioral Finance) alalta peräisin oleva termi kaupankäynnin psykologia viittaa ilmiöihin, jotka liittyvät kauppiaiden sisäiseen asenteeseen ja tiedostamattomiin toimiin – kaupankäynnin psyykkiseen tasoon. Toisin sanoen kyse on sijoittajan yksilöllisistä tavoista ajatella ja käyttäytyä. Esimerkiksi kaupankäynnin psykologia pyrkii selittämään, miksi sijoittajilla on erilaisia vaikeuksia saavuttaa voittoja ja rajoittaa tappioita. Usein sijoittaja asettaa itselleen tavoitteen kaupankäyntistrategiansa perusteella, mutta sitten hän poikkeaa omista päätöksistään. Vastaavan toiminnan psykologisia syitä ja tapoja, joilla vastaavaa käyttäytymistä voidaan välttää, käydään läpi artikkelissa.
Useimmat kaupankäyntivirheet tapahtuvat emotionaalisella ja psykologisella tasolla
Pörssissä kaikkein kalleimmat virheet tapahtuvat usein tunteiden tasolla, esimerkiksi tiedostamattomien muistijälkien, pelkojen ja hyödyttömien käyttäytymis- ja ajattelumallien kautta. Usein nämä käyttäytymismallit ovat itse asiassa evoluution synnyttämiä selviytymismekanismeja. Pörssissä nämä psykologiset tekijät aiheuttavat kuitenkin sen, että monet sijoittajat kampittavat itsensä tai ne saavat sijoittajat toimimaan epäjohdonmukaisesti.
Kaupankäynnin psykologia: pelot ja tunteet estävät kaupankäynnin onnistumisen
Ammattilaisten mukaan menestyksekäs kaupankäynti perustuu ensisijaisesti logiikkaan ja todennäköisyyksiin – toisin sanoen rationaalisuuteen. Psykologiset ja emotionaaliset sudenkuopat aiheuttavat kuitenkin sen, että sijoittajat enemmän tai vähemmän toistuvasti poikkeavat suunnitelmistaan. Sijoittaja voi vääristyneen käsityksen ja tiedostamattomien, irrationaalisten virheiden kautta muuttaa jopa erittäin tuottavan sijoitusstrategian riski-tuotto-suhdetta omaksi vahingokseen. Usein pelot tekevät sijoittajan elämästä vaikeaa.
Kaupankäynnin psykologia: kolme yleisintä kaupankäyntiin liittyvää pelkoa
1. Väärässä olon pelko (eli tappioiden pelko)
Ihmiset, jotka pelkäävät tappioita, epäröivät usein positiota avatessaan ja jättävät sijoituspäätökset tunteiden hallittaviksi. Näin rationaalisten tai teknisten lähestymistapojen etu usein mitätöityy. Sijoittaja, joka ei halua menettää rahaa, yrittää usein kääntää väistämättä tappiollisia kauppoja voitollisiksi lisäämällä riskiä huomattavasti (esim. ostamalla tappiota tekevää positioita lisää, tai muuttamalla tappionpysäytystasoja). Ennemmin tai myöhemmin tämä menee pieleen ja johtaa usein suuriin tappioihin.
2. Pelko siitä, että sijoittajalta menee mahdollisuus ohi
Yksikään sijoittaja ei halua ohittaa voittoja tuottavaa kauppaa. On kuitenkin tärkeää pysyä kurinalaisena ja välttää liian aikaisia tai myöhäisiä kauppoja. Jos positio avataan liian aikaisin sijoittajan uskoessa tulevaan ostosignaaliin, voittomahdollisuudet eivät yleensä ole läheskään yhtä hyvät kuin jos signaali olisi todella jo olemassa. Samoin riski-tuotto-suhde vääristyy, jos positio avataan liian myöhään. Aktiiviset sijoittajat puhuvat usein “FOMO:sta” (“Fear of missing out”), eli tuottavan sijoituksen ulkopuolelle jäämisestä.
3. Voittojen menettämisen pelko
Pelko voittojen häviämisestä on erityisen salakavala. Koska ero kannattavan ja kannattamattoman kaupankäyntistrategian välillä on usein hyvin pieni, erittäin vaikeasti havaittavilla toimenpiteillä on paljon merkitystä. Useiden sijoittajien kohdalla toistuvat ennenaikaiset voittojen realisoinnit johtavat siten siihen, että riski-tuotto-suhde muuttuu viime hetkellä tarpeettomasti sijoittajan vahingoksi.
Sijoittajien psykologinen noidankehä
Useiden sijoittajien ongelmana on, että kriittisissä tilanteissa heiltä puuttuu tarvittava kurinalaisuus pitää kiinni strategiastaan. Sijoittajan sitä tiedostamatta tämä nakertaa heidän itseluottamustaan, sekä luottamusta omaan strategiaan ja kykyihin. Mitä ankarampi sijoittajan usein tiedostamaton itsetuntemus on, sitä vaikeampaa hänen on käsitellä väistämättömästi joskus syntyviä tappioita. Tästä voi syntyä petollinen psykologinen noidankehä.
Myös positiiviset tunteet vääristävät havaintoja
Pelkojen ja negatiivisten tunteiden lisäksi myös positiiviset tunteet, kuten helpotus tai ilo, vaikeuttavat usein sijoittajien elämää, mikä voi johtaa siihen, että sijoittaja ei välttämättä suhtaudu tapahtumiin rationaalisesti. Tällöin hän ei enää toimi omien kaupankäyntitavoitteidensa mukaisesti, sen sijaan sijoittaja alkaa sijoittamaan omien tunteidensa perusteella. Näin ollen sijoittajat myyvät usein omistuksiaan kurssin elpymisen aikana, luopuen samalla mahdollisista voitoista huolimatta aiemmin otetusta riskistä. Lisäksi positiiviset kokemukset voivat johtaa itsensä yliarvioimiseen, minkä seurauksena sijoittaja alkaa ottamaan liian suuria riskejä.
Kaupankäynnin psykologian 4 perussääntöä järjestelmällistä kaupankäyntiä varten
Paras tapa poistaa tunteet kaupankäynnistä on noudattaa mekaanista tai kaavioihin perustuvaa kaupankäyntitapaa. Kun kaikki parametrit on valittu etukäteen, ei synny tilanteita, joissa tarvitaan spontaaneja päätöksiä tai pörssissä usein petollista “vaistoa”. Sijoittajan tulisi pitää mielessään neljä kaupankäynnin psykologian perussääntöä:
1. Toimeksiannon toteuttaminen
Sijoittajien pitäisi pystyä avaamaan uusi positio ilman mitä jos -kysymyksiä, kun kaupankäyntistrategian avulla löydetty uusi sijoituskohde löytyy. Kaupankäyntimahdollisuudet pitäisi siis hyödyntää ilman epäröintiä. Ennen kaikkea on tärkeää, että pelon tai epäilyksen kaltaiset tunteet eivät rajoita sitä, mihin sijoitusmahdollisuuksiin tartutaan kiinni ja mihin ei. Usein psykologisesti vaikeilla ja ponnistelua vaativilla kaupoilla on erityisen hyvät menestymismahdollisuudet.
2. Tappioiden hyväksyminen ja niiden rajoittaminen
Osa kaupankäyntiä on väistämättömien tappioiden hyväksyminen. Sääntöjen mukaisesta kaupankäynnistä johtuvat tappiot voidaan esimerkiksi kirjata “kaupankäynnin kuluiksi”. Jokaisesta uudesta sijoituksesta voi syntyä tappiota, vaikka vastaava sijoitus olisi ollut tuottoisa aikaisemmin. Myös ammattilaissijoittajille tulee ohilyöntejä, eikä sijoittaja voi aina vaikuttaa siihen, mitkä kaupat tuovat hänelle voittoa ja mitkä tappiota.
Kaupan riskiä kannattaa rajoittaa ennalta määritetyllä tappionpysäytystasolla. Tappionpysäytyksen määrä ja sen mahdollinen liukuma (toteutunut hinta voi yleensä olla sijoittajalle hieman huonompi, kuin mitä markkinahintainen tappionpysäytystaso antaa olettaa) edustaa panosta, joka on asetettava sijoitusta tehtäessä. Sijoittaja sijoittaa tämän summan samalla tavalla kuin esimerkiksi elinkeinonharjoittaja, joka ostaa tuotteita myydäkseen ne eteenpäin voitolla. Jos elinkeinonharjoittaja ei onnistu myymään niitä eteenpäin, tuotteet on joko myytävä suurella alennuksella tai ne on poistettava kirjanpidosta esimerkiksi pilaantuvien tavaroiden tapauksessa. Sama logiikkaa voi soveltaa sijoittamiseen.
3. Vältä suunnittelemattomia interventioita avoimien positioiden kohdalla
Ammattimaiset sijoittajat eivät yleensä puutu kesken kaiken avoimiin positioihinsa. Tämä tarkoittaa, että positioiden kokoa ei kasvateta jälkikäteen eikä tappionpysäytystasoja muuteta mielivaltaisesti. Tappiolla olevan sijoituksen koon kasvattaminen ja tappionpysäytystason muuttaminen ovat yleisimpiä virheitä, jotka johtavat usein vain suurempiin tappioihin. Ainoina ”sallittuina” toimenpiteinä suositellaan vain todellisten virheiden korjauksia ja mahdollisen suunnitellun voittojen realisointitason muuttamista vastaamaan hintakehitystä.
4. Voiton realisointi
Moni sijoittaja realisoi voittoja säännöllisesti ennen varsinaisen hintatavoitteen saavuttamista, millä voi olla hyvin kielteinen vaikutus tulokseen ja sijoituksen riski-tuotto-suhteeseen. Sijoittajan usein kannattaa antaa voittojen kasvaa strategian perusteella määritettyyn tasoon asti, sillä heikomman riski-tuotto-suhteen hyväksyminen tarkoittaa yleensä sitä, että sijoitukseen ei olisi alun perin kannattanut lähteä mukaan. Kaupankäyntistrategian pitkän aikavälin tuottopotentiaali voidaan hyödyntää ja säilyttää täysimääräisesti vain, jos voittoja ei realisoida ennenaikaisesti. Vaikka hintatavoitteen saavuttaminen ei olisikaan kaukana, sijoittajat usein tarpeettomasti realisoivat voittonsa.
Toisto kasvattaa kurinalaisuutta ja kykyjä
Näitä neljää sääntöä seuraamalla on mahdollista hyödyntää kaupankäyntistrategian edut ja säilyttää positiivinen riski-tuotto-suhde. Mitä paremmin sijoittaja onnistuu sisäistämään nämä perussäännöt, sitä helpompi hänen on toteuttaa kauppa toisensa jälkeen oikein. Urheilusta tuttu periaate pätee myös osakemarkkinoihin: Toisto luo lahjakkuutta. Mitä useampi peräkkäinen sijoitus suoritetaan virheettömästi, eli ennalta määriteltyjen sääntöjen tai periaatteiden mukaisesti, sitä kurinalaisempi sijoittajasta tulee ja sitä vakaampia ja johdonmukaisempia hänen tuloksensa yleensä ovat.
Kaupankäynnin psykologian hallitseminen
Kaupankäyntipsykologia on laaja ala, ja psykologiaan perustuvia sijoittamisen sudenkuoppia on useita erilaisia. Analysoimalla omia ajattelumalleja ja tyypillistä käyttäytymistään sijoittaja voi parantaa ja lopulta hallita kaupankäyntipsykologiaansa. Mitä emotionaalisempi sijoittajan luonne on, sitä mekaanisempi hänen kaupankäyntimenetelmänsä tulisi olla. Silloin kun sijoituspäätösten parametrit ovat tiukasti ennalta määrättyjä, strategia ei jätä liikkumavaraa, joka mahdollistaisi virheiden tekemisen. Selkeät säännöt ja rakenteet auttavat näin ollen estämään tunteisiin perustuvaa sijoittamista. Lisäksi sijoittajalle voi olla eduksi pienentää positioiden kokoa, jotta tunteiden häiritsevä vaikutus vähenisi.
Paras vinkki kaupankäynnin psykologiasta: kaupankäyntipäiväkirjan pitäminen
Monet kokeneet sijoittajat suosittelevat kirjaamaan onnistuneet ja epäonnistuneet sijoitukset kaupankäyntipäiväkirjaan. Mitattavissa olevien tulosten ja tunnistettujen virheiden lisäksi olisi kirjattava myös ajatukset ja tunteet ennen position avaamista, sen ollessa portfoliossa ja myynnin jälkeen. Tämä johtuu siitä, että sijoittajien tunteet muuttuvat usein nopeasti position avaamisen ja myöhemmin sulkemisen myötä. Kirjaamalla päätösten perusteet ja niihin liittyvät tunteet sijoittaja voi vähentää virheitä tulevaisuudessa ja kehittyä sijoittajana.
Kaupankäyntipsykologian tavoite: parhaiden olosuhteiden luominen
Yleisesti ottaen jokaisen sijoittajan tavoitteena tulisi olla parhaiden mahdollisten olosuhteiden luominen itselleen, jotta sijoittamisesta tulisi mahdollisimman kannattavaa. Siksi sijoittamiseen kannattaa luoda rutiini, vaikka uusia positiota avattaisiinkin harvemmin, jotta sijoittaja pystyy kehittämään itseään.
