Sijoittaminen joukkovelkakirjoihin

Joukkovelkakirjoja voidaan kuvata yksinkertaisesti valtioiden tai yritysten liikkeeseen laskemiksi lainoiksi. Joukkovelkakirjasijoittaja lainaa rahaa valtiolle tai yritykselle ja saa vastineeksi velkakirjan. Joukkovelkakirja ei tee sijoittajasta liikkeeseenlaskijan osaomistajaa. Velkakirja kuitenkin antaa omistajalleen oikeuden korvaukseen. Rahan lainaamisesta tuleva korvaus, jota kutsutaan kuponkikoroksi, maksetaan yleensä säännöllisin väliajoin (esim. kerran vuodessa). Lisäksi joukkovelkakirjalla on aina selvä päättymispäivä (erääntymispäivä). Erääntymispäivänä sijoittaja saa lainaamansa summan (eli lainapääoman) takaisin, ellei tapahdu jotakin hyvin poikkeuksellista, esim. liikkeeseenlaskijan konkurssi.

Joukkovelkakirjoja on hyvin monenlaisia, mutta niillä on monia yhteisiä piirteitä. Joukkovelkakirjoihin liittyvät seuraavat ominaisuudet:

1. Liikkeeseenlaskija

Liikkeeseenlaskija on taho, joka lainaa rahaa laskemalla liikkeeseen joukkovelkakirjoja. Yleisimmin liikkeeseenlaskijoita ovat yritykset ja valtiot.

2. Lainapääoma

Lainapääoma on summa, jonka liikkeeseenlaskija lainaa. Summa maksetaan takaisin erääntymispäivänä.

3. Kuponkikorko

Joukkovelkakirjan kuponkikorko on vuotuinen korko, joka maksetaan liikkeeseenlaskijan lainaamasta rahasta. Kuponkikorko lasketaan lainan nimellisarvosta.

4. Erääntymispäivä

Joukkovelkakirjan erääntymispäivä (juoksuaika) tarkoittaa päivää, jona velkakirja erääntyy. Sijoittaja saa tavallisesti koko joukkovelkakirjan lainapääoman erääntymispäivänä.

5. Luottoluokitus

On olemassa useita luottoluokituslaitoksia, jotka luokittelevat joukkovelkakirjoja arvioimalla niiden luottokelpoisuuden. Useimmilla joukkovelkakirjoilla on yleensä jonkin luottoluokituslaitoksen antama luokitus. Jos joukkovelkakirjan luottoluokitus on korkea, kuponkikorko on tyypillisesti matalampi.

6. Koron maksuväli

Korko maksetaan yleensä säännöllisin väliajoin. Korko maksetaan usein vuosittain tai puolivuosittain, mutta joissakin joukkovelkakirjoissa korko maksetaan neljännesvuosittain tai jopa kuukausittain.

7. Joukkovelkakirjan tuotto

Joukkovelkakirjan tuotto on sen efektiivinen korko. Se mittaa joukkovelkakirjasijoituksen kokonaistuottoa, joka koostuu kuponkikoroista ja mahdollisista hintamuutoksista.

Joukkovelkakirjoja on montaa eri tyyppiä. Tässä keskeisiin seikkoihin keskittyvässä esityksessä kuvaillaan ainoastaan yleisimmät joukkovelkakirjatyypit.

Tavanomainen joukkovelkakirja

Tavanomaisilla joukkovelkakirjoilla ei ole poikkeavia ominaisuuksia. Se on tyypillisin velkakirjatyyppi, johon liittyy kiinteä kuponkikorko ja määritelty juoksuaika. Useimmissa tapauksissa tämän tyyppisen joukkovelkakirjan laskee liikkeeseen ja lunastaa itse lainanottaja. Tämän tyyppisiä joukkolainaja kutsutaan joskus myös bullet-lainoiksi.

Vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirja

Vaihtuvakorkoiset joukkovelkakirjat ovat velkakirjoja, joiden kuponkikorko ei ole kiinteä. Nämä velkakirjat ovat yleensä sidottuja johonkin vertailuarvoon. Tyypillisiä vertailuarvoja ovat esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankin ohjauskorko tai LIBOR-korko. Jos vertailuarvo nousee, myös kuponkikorko nousee. Vastaavasti vertailuarvon lasku aiheuttaa kuponkikoron laskun.

Nollakuponkilaina

Toisin kuin useimmat joukkovelkakirjat, nollakuponkilainoista eli nollakorkoisista joukkovelkakirjoista ei makseta sijoittajalle kuponkikorkoa. Tällaiset joukkovelkakirjat lasketaan liikkeeseen lainapääomaa matalammalla hinnalla. Lainan erääntyessä sijoittaja saa koko nimellisarvon. Sijoittajan tuotto syntyy nollakuponkilainan nimellisarvon ja ostohinnan välisestä erotuksesta.

Ikuinen joukkovelkakirja

Ikuisilla joukkovelkakirjoilla ei ole erääntymispäivää, vaan ne pysyvät voimassa niin kauan kuin liikkeeseenlaskija on olemassa. Tavanomaisten joukkovelkakirjojen tapaan ikuisille joukkovelkakirjoille maksetaan lainapääomasta laskettavaa kuponkikorkoa.

Vaihtovelkakirja

Vaihtovelkakirjalaina on joukkovelkakirja, joka voidaan muuntaa tiettyyn määrään liikkeeseenlaskijayhtiön osakkeita tai niitä vastaavaan määrään käteistä tiettynä aikana ja tietyissä olosuhteissa. Vaihtovelkakirjoja laskevat liikkeeseen pääosin pörssiyritykset. Kuponkikorko on yleensä matalampi, koska velkakirjan haltijalla on mahdollisuus muuntaa se osakkeiksi erääntymispäivänä.

Huonomman etuoikeusaseman joukkovelkakirja

Huonomman etuoikeusaseman joukkovelkakirjan (subordinated bond) takaisinmaksu suoritetaan maksukyvyttömyys- tai konkurssitapauksessa vasta sitten, jos paremman etuoikeusaseman velkojen maksun jälkeen pesässä on varoja. Ensin maksetaan selvitysmiehen, verottajan ja etuoikeutettujen velkakirjojen omistajien saatavat. Näihin velkakirjoihin liittyy suurempia riskejä, minkä vuoksi niistä maksetaan korkeampaa kuponkikorkoa.

Inflaatiosidonnainen joukkovelkakirja

Inflaatiosidonnaisten velkakirjojen kuponkikorko tai nimellisarvo on sidottu kuluttajahintaindeksiin. Inflaation aikana sijoittajien saamat korkomaksut ovat korkeampia ja deflaation aikana matalampia. Tämän vuoksi korkomaksujen ostovoima tai nimellisarvo säilyy samana markkinaolosuhteista riippumatta. Inflaatioriskiltä suojautuminen maksaa, mikä tarkoittaa, että näiden joukkovelkakirjojen tuotto on yleensä matalampi kuin kiinteän kuponkikoron velkakirjojen tuotto.

Joukkovelkakirjan arvonmäärityksellä tarkoitetaan velkakirjan niin sanotun teoreettisen käyvän arvon laskemista. Laskelma sisältää joukkovelkakirjan tulevien korkomaksujen nykyarvon määrityksen sekä joukkovelkakirjan erääntymishetken arvon (nk. nimellisarvon) määrityksen. Kun nimellisarvo ja korkomaksut ovat kiinteät, sijoittajat käyttävät joukkovelkakirjojen arvonmääritystekniikkaa laskeakseen, millainen tuottotaso on tarpeen, jotta joukkovelkakirjasijoitus olisi kannattava.

Teoreettinen käypä arvo

Teoreettisen käyvän arvon laskennassa tulevat kuponkimaksut on diskontattava asianmukaisella diskonttokorolla, jotta saadaan määritettyä niiden nykyarvo. Diskonttokorkona käytetään kokonaistuottoprosenttia. Se on tuottoprosentti, jonka sijoittaja saa, kun hän sijoittaa kaikki tietystä joukkovelkakirjasta saamansa kuponkimaksut uudestaan kiinteällä kuponkikorolla (joukkovelkakirjan erääntymiseen asti). Diskonttokorossa huomioidaan joukkovelkakirjan hinta, nimellisarvo, kuponkikorko ja jäljellä oleva juoksuaika.

Kuponkivelkakirjan arvonmääritys

Odotettujen kuponkimaksujen nykyarvo lisätään joukkovelkakirjan nimellisarvon nykyarvoon. Seuraavassa on esitetty kaava:

Nollakuponkivelkakirjan arvonmääritys

Nollakorkoisille joukkovelkakirjoille ei makseta säännöllistä kuponkikorkoa. Velkakirja sen sijaan myydään liikkeeseen laskussa suurella alennuksella suhteessa nimellisarvoon. Nollakuponkilainan nimellisarvon ja ostohinnan välinen erotus on sijoittajan saama tuotto. Nollakuponkivelkakirjan arvonmääritykseen riittää, että laskemme nimellisarvon nykyarvon.

Useimmilla joukkovelkakirjoilla on jonkin riippumattoman luottoluokituslaitoksen antama luokitus. Luottoluokitus on joukkovelkakirjalle määritetty kirjainarvosana, joka kuvaa instrumentin luottokelpoisuutta. Se arvioidaan joukkolainan liikkeeseenlaskijan perusteellisen taloudellisen analyysin pohjalta. Joukkovelkakirjan luottoluokitus siis antaa tietoa, millä todennäköisyydellä liikkeeseenlaskija hoitaa velvoitteensa, ja kertoo mahdollisista riskeistä. Toisin sanoen luottoluokitus kertoo joukkolainan liikkeeseenlaskijan taloudellisesta tilasta ja kyvystä maksaa lainapääoma ja korkomaksut kokonaisuudessaan ja ajallaan. Analyytikot määrittelevät taloudellisen tilan erilaisten luottoluokituslaitoksen omien kriteerien pohjalta. Menetelmä on eri luottoluokituslaitoksilla hieman erilainen, minkä vuoksi samalla joukkolainalla voi olla eritasoinen luokitus eri luottoluokittajilla.

Luottoluokituslaitokset

Kolme johtavaa luottoluokituslaitosta ovat Standard & Poor’s, Fitch Ratings Inc ja Moody’s Investor Service. Jokainen luottoluokituslaitos käyttää luottoluokituksissa omaa terminologiaansa. Siitä huolimatta näiden kolmen luokituslaitoksen termit ovat keskenään huomattavan samankaltaisia. Luokitukset jaetaan kahteen ryhmään: sijoituskelpoinen luokitus (investment grade) ja sijoituskelpoista heikompi luokitus (non-investment grade).

Sijoituskelpoisiksi luokitellut velkakirjat

Koska joukkolainojen luottoluokitukset tarjoavat pien- ja ammattisijoittajille tietoa yksittäisten joukkovelkakirjojen laadusta ja vakaudesta, luokitukset luonnollisesti vaikuttavat myös joukkovelkakirjojen hintoihin, korkoihin ja sijoittajien sijoitushaluihin. Korkeimpien luottoluokitusten velkakirjat nähdään verraten turvallisina ja vakaina sijoituksina. Yleensä korkeimmat luokitukset annetaan valtioiden ja hyvien näkymien suurten pörssiyritysten joukkolainoille. Niitä kutsutaan sijoituskelpoisiksi luokitelluiksi joukkovelkakirjoiksi, ja pitkillä lainoilla luokitukset ovat välillä AAA – BBB- (Standard & Poor’s ja Fitch Ratings Inc.) tai Aaa – Baa3 (Moody’s Investor Service).

Sijoituskelpoista heikommiksi luokitellut velkakirjat

Sijoituskelpoista heikommiksi luokitellut velkakirjat ovat luonteeltaan erittäin spekulatiivisia, ja niistä käytetään myös nimitystä roskalainat. Roskalainoissa riski on suurempi, koska joillakin roskalainojen liikkeeseenlaskijoilla on likviditeettiongelmia ja maksujen laiminlyöntien todennäköisyys on kohonnut. On mahdollista, että näihin joukkovelkakirjoihin sijoittaneet menettävät rahansa. Toisaalta lainojen korko on merkittävästi korkeampi kuin sijoituskelpoisiksi luokitelluissa lainoissa, mikä houkuttelee spekulatiivisten sijoittajia sijoittamaan niihin. Roskalainojen luottoluokitus on yleensä välillä BB+ – D (Standard and Poor’s ja Fitch Ratings Inc.) tai välillä Baa1 – C (Moody’s Investor Services).

Yhteenveto Standard & Poor’sin, Moody’sin ja Fitchin luottoluokituksista

Likviditeettiriski

Likviditeettiriskiksi kutsutaan riskiä, että joukkovelkakirjaan sijoittanut ei pysty löytämään joukkovelkakirjalle ostajaa, kun hän haluaa myydä sen. Tällainen riski voi syntyä, jos kaupankäyntivolyymi on verraten matala.

Hintariski

Sijoittaja altistuu riskille, että joukkovelkakirjojen hinnat voivat muuttua. Tämä riski tulee esiin lähinnä silloin, jos sijoittaja aikoo ostaa ja myydä joukkovelkakirjan ennen sen erääntymispäivää. Joukkovelkakirjan erääntyessähän lainapääoma maksetaan takaisin sijoittajalle.

Hintaan eniten vaikuttavat tekijät ovat joukkovelkakirjan tuotto, vallitseva korkotaso ja luottokelpoisuus. Myös kysyntä ja tarjonta vaikuttavat joukkovelkakirjan hintaan. Kysynnän lisääntyminen tai tarjonnan väheneminen nostavat yleisesti ottaen hintoja. Sitä vastoin kysynnän väheneminen tai tarjonnan lisääntyminen saavat hinnat laskuun.

Valuuttariski

Valuuttariskillä tarkoitetaan riskiä siitä, että ulkomaan valuutta vahvistuu suhteessa perusvaluuttaan. Jos sijoittaja sijoittaa muussa kuin omassa valuutassaan noteerattuihin joukkovelkakirjoihin, hän altistuu valuuttariskille.

Luotto- tai maksuhäiriöriski

Joukkovelkakirjoihin sijoittava altistuu luottoriskille, jonka suuruus riippuu liikkeeseenlaskijan luotettavuudesta. On olemassa konkurssiriski tai riski siitä, että liikkeeseenlaskija ajautuu väliaikaisesti tai pysyvämmin tilanteeseen, jossa se ei pysty suoriutumaan velvoitteistaan maksaa korkoa ja/tai lainapääoma takaisin. Sijoittaja saattaa menettää koko sijoittamansa summan.

Inflaatioriski

Inflaatioriski (ostovoimariski) on riski siitä, että joukkovelkakirjan tuotto ei pysy inflaation tahdissa. Jos sijoittaja esimerkiksi ostaa velkakirjan, jonka kuponkikorko on 4 %, mutta inflaatio 6 %, joukkovelkakirjasta saatavan koron ostovoima on vähentynyt. Kaikkiin joukkovelkakirjoihin liittyy yleensä jonkinasteinen inflaatioriski. Poikkeuksena ovat vain inflaatiosidonnaiset joukkovelkakirjat (esim. Yhdysvaltain TIPS-velkakirjat).

Korkoriski

Korkoympäristöllä on merkittävä vaikutus (kiinteäkorkoisen) joukkovelkakirjan hintaan. Korkoriskillä tarkoitetaan, että korkojen muutokset voivat laskea (tai nostaa) sijoittajan omistaman joukkovelkakirjan markkina-arvoa. Joukkovelkakirjojen nyrkkisääntö on seuraava: kun korot laskevat, joukkovelkakirjojen hinnat nousevat, ja kun korot nousevat joukkovelkakirjojen hinnat laskevat. Mitä pidempi jäljellä oleva juoksuaika arvopaperilla on, sitä voimakkaammin arvopaperin hinta laskee korkojen noustessa. Siksi pitkän juoksuajan joukkovelkakirjat tarjoavat yleensä riskipreemion kompensoimaan mahdollisia korkomuutosten aiheuttamia hinnanlaskun riskejä.

Duraatio

Korkojen muutokset näkyvät yleisesti ottaen päinvastaisen suuntaisena liikkeenä joukkovelkakirjojen hinnoissa. Korkojen vaikutusta hintaan voidaan mitata duraatiolla. Duraatio mittaa joukkovelkakirjan hinnan herkkyyttä korkojen muutoksille ja ilmaisee, kuinka pitkä on joukkovelkakirjan kassavirroilla painotettu takaisinmaksuaika. Mitä pidempi duraatio, sitä suuremmaksi muodostuu joukkovelkakirjaan kohdistuva korkoriski. On tärkeää huomata, että vaikka duraatio ilmaistaan vuosina, se ei ole sama asia kuin aika joukkovelkakirjan erääntymiseen. Duraatio ilmaisee, kuinka paljon joukkovelkakirjan hinta muuttuu, kun korkotaso muuttuu. Yleisesti ottaen korkojen 1 %-yksikön nousu aiheuttaa noin 1 % laskun joukkovelkakirjan hinnassa kutakin duraatiovuotta kohden. Korkojen lasku aiheuttaa vastaavan nousun joukkovelkakirjan hinnassa.

Jos kymmenvuotisen joukkovelkakirjan duraatio on 8 vuotta ja korot nousevat 1 %-yksiköllä, velkakirjan hinnan voi odottaa laskevan noin 8 %. Vastaavasti jos korot laskevat 1 %-prosenttiyksiköllä, velkakirjan hinta nousee noin 8 %.

Joukkovelkakirjan duraatioon voi vaikuttaa kaksi tärkeää tekijää. Nämä tekijät ovat jäljellä oleva juoksuaika ja kuponkikorko.

Jäljellä oleva juoksuaika

Yleinen sääntö on, että mitä pidempi on joukkovelkakirjan juoksuaika, sitä korkeampi on myös duraatio (ja korkoriski). Lyhyiden velkakirjojen korkoriski on matalampi, koska ne maksavat todelliset kustannuksensa takaisin nopeammin kuin pitkät velkakirjat.

Kuponkikorko

Kuponkikoron suuruus on luonnollisesti tärkeä duraatioon vaikuttava tekijä. Jos otetaan kaksi muuten täysin samanlaista velkakirjaa, korkeamman kuponkikoron velkakirjan duraatio on matalampi kuin matalamman kuponkikoron velkakirja. Korkean tuoton velkakirjan korkoriski on pienempi, koska pääoman arvo saadaan takaisin nopeammin.

Modifioitu duraatio

Modifioitu duraatio poikkeaa hieman normaalista duraatiosta (Macaulayn duraatio). Modifioitu duraatio saadaan jakamalla Macaulayn duraatio tekijällä (1 + r), missä r on vuosittaisten kuponkijaksojen määrällä jaettu kokonaistuottoprosentti. Modifioitu duraatio ilmaisee velkakirjan duraation ja hinnan muutoksen kokonaistuottoprosentin muuttuessa yhden prosenttiyksikön. Näin modifioitu duraatio voi toimia joukkovelkakirjasijoittajalle riskimittarina, joka arvioi, kuinka paljon velkakirjan hinta saattaa laskea korkojen noustessa.

Korkojen muutokset näkyvät yleisesti ottaen päinvastaisen suuntaisena liikkeenä joukkovelkakirjojen hinnoissa. Korkojen vaikutusta hintaan voidaan mitata duraatiolla. Duraatio mittaa joukkovelkakirjan hinnan herkkyyttä korkojen muutoksille ja ilmaisee, kuinka pitkä on joukkovelkakirjan kassavirroilla painotettu takaisinmaksuaika. Mitä pidempi duraatio, sitä suuremmaksi muodostuu joukkovelkakirjaan kohdistuva korkoriski. On tärkeää huomata, että vaikka duraatio ilmaistaan vuosina, se ei ole sama asia kuin aika joukkovelkakirjan erääntymiseen. Duraatio ilmaisee, kuinka paljon joukkovelkakirjan hinta muuttuu, kun korkotaso muuttuu. Yleisesti ottaen korkojen 1 %-yksikön nousu aiheuttaa noin 1 % laskun joukkovelkakirjan hinnassa kutakin duraatiovuotta kohden. Korkojen lasku aiheuttaa vastaavan nousun joukkovelkakirjan hinnassa. 

Jos kymmenvuotisen joukkovelkakirjan duraatio on 8 vuotta ja korot nousevat 1 %-yksiköllä, velkakirjan hinnan voi odottaa laskevan noin 8 %. Vastaavasti jos korot laskevat 1 %-prosenttiyksiköllä, velkakirjan hinta nousee noin 8 %.  

Joukkovelkakirjan duraatioon voi vaikuttaa kaksi tärkeää tekijää. Nämä tekijät ovat jäljellä oleva juoksuaika ja kuponkikorko.  

Jäljellä oleva juoksuaika 

Yleinen sääntö on, että mitä pidempi on joukkovelkakirjan juoksuaika, sitä korkeampi on myös duraatio (ja korkoriski). Lyhyiden velkakirjojen korkoriski on matalampi, koska ne maksavat todelliset kustannuksensa takaisin nopeammin kuin pitkät velkakirjat. 

Kuponkikorko 

Kuponkikoron suuruus on luonnollisesti tärkeä duraatioon vaikuttava tekijä. Jos otetaan kaksi muuten täysin samanlaista velkakirjaa, korkeamman kuponkikoron velkakirjan duraatio on matalampi kuin matalamman kuponkikoron velkakirja. Korkean tuoton velkakirjan korkoriski on pienempi, koska pääoman arvo saadaan takaisin nopeammin. 

Modifioitu duraatio 

Modifioitu duraatio poikkeaa hieman normaalista duraatiosta (Macaulayn duraatio). Modifioitu duraatio saadaan jakamalla Macaulayn duraatio tekijällä (1 + r), missä r on vuosittaisten kuponkijaksojen määrällä jaettu kokonaistuottoprosentti. Modifioitu duraatio ilmaisee velkakirjan duraation ja hinnan muutoksen kokonaistuottoprosentin muuttuessa yhden prosenttiyksikön. Näin modifioitu duraatio voi toimia joukkovelkakirjasijoittajalle riskimittarina, joka arvioi, kuinka paljon velkakirjan hinta saattaa laskea korkojen noustessa. 

Ennen joukkovelkakirjoihin sijoittamista on tärkeää arvioida, onko tuote soveltuva, kun otetaan huomioon sijoittajan tietämys, kokemus, sijoitustavoite ja sijoitushorisontti. Seuraavat kuvaukset voivat auttaa sen pohtimisessa, soveltuvatko joukkovelkakirjat sinun sijoittajaprofiiliisi.

Monimutkaisuus

Joukkovelkakirjoja ei pidetä monimutkaisina sijoitusinstrumentteina. Joukkovelkoja on hyvin vaihtelevan tyyppisiä, ja sijoittajan tulee ymmärtää niihin liittyvät, tällä sivulla esitetyt erilaiset ominaisuudet.

Sijoittajatyyppi

Luonteensa puolesta joukkovelkakirjat soveltuvat kaikentyyppisille sijoittajille. Joukkovelkakirjakaupankäyntiä voivat harjoittaa sekä piensijoittajat että ammattisijoittajat.

Tieto ja kokemus

On tärkeää, ottaa huomioon vaadittavat tietämystä ja kokemusta koskevat kriteerit. LYNX edellyttää, että sijoittajalla on vähintään yhden vuoden kaupankäyntikokemus joukkovelkakirjoista ja riittävä tietämys joukkovelkakirjakaupan toiminnasta ja riskeistä.

Taloudellinen tilanne ja tietoisuus riskeistä

Sijoittajan tulee ymmärtää, että joukkovelkakirjoihin sijoittaessaan hän voi menettää jopa 100 % alkuperäisestä sijoituksestaan. Riski vaihtelee eri joukkovelkakirjatyypeillä. Liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuus antaa kuvaa siitä, kuinka todennäköisesti liikkeeseenlaskija maksaa velkakirjan voimassaolon aikana erääntyvät kuponkikorot ja lainapääoman takaisin.

Sijoituskelpoiseksi (investment grade) luokiteltujen velkakirjojen, kuten euroalueen tai Yhdysvaltain valtionvelkakirjojen tai hyvän luokituksen yrityslainojen ostamista pidetään vakaana sijoituksena. High yield- eli roskalainoja sitä vastoin pidetään spekulatiivisina sijoituksina.

Sijoitustavoite ja -horisontti

Joukkovelkakirjoja voidaan hyödyntää erilaisiin sijoitustavoitteisiin, kuten pääoman säilyttämiseen, pääoman kasvattamiseen ja juoksevan tulon hankkimiseen.

Pääoman säilyttäminen

Sijoituskelpoisiksi luokitellut yritysten ja valtioiden velkakirjat soveltuvat varovaisen sijoitusstrategian sijoittajille sekä pääoman säilyttämisen tavoitteekseen asettaneille sijoittajille. Sijoittajan tulee kuitenkin aina ottaa huomioon maksuhäiriöriski.

Sijoitustulo ja pääoman arvonnousu

Toisin kuin osakkeissa, sijoittaja saa joukkovelkakirjoilla suuremman varmuuden juoksevasta tulovirrasta ja sijoituksen tuotosta. Kuponkikorot maksetaan rahana. Sijoittaja voi myös ostaa ja myydä joukkovelkakirjoja ennen erääntymispäivää ja pyrkiä saamaan näin luovutusvoittoja. Tämä koskee erityisesti spekulatiivisia joukkovelkakirjoja.

Sijoitushorisontti

Joukkovelkakirjoihin ei liity mitään tiettyä sijoitushorisonttia. Joukkovelkakirjoihin voi sijoittaa lyhyellä (alle kolme vuotta), keskipitkällä (kolme–kymmenen vuotta) ja pitkällä (yli kymmenen vuotta) tähtäimellä.

Tällä sivulla on esitelty joukkovelkakirjasijoittamisen tärkeimmät ominaisuudet, riskit ja hyödyt. Yhteenveto joukkovelkakirjasijoituksesta:

Kuten muillakin sijoitustyypeillä, joukkovelkakirjoilla on etunsa ja haittansa. Seuraavassa taulukossa on esitetty joitakin niistä.

Erääntymispäivä

Erääntymispäivä (juoksuaika) on ajankohta, jolloin joukkovelkakirjan tai muun velkainstrumentin lainapääoma erääntyy ja on maksettava takaisin sijoittajille.

Joukkovelkakirja

Joukkovelkakirja (bond) on kiinteätuottoinen instrumentti, joka edustaa sijoittajan liikkeeseenlaskijalle antamaa lainaa.

Joukkovelkakirjan tuotto

Joukkovelkakirjan efektiivinen korko. Se mittaa joukkovelkakirjasijoituksen kokonaistuottoa, joka koostuu kuponkikoroista ja mahdollisista hintamuutoksista.

Joukkovelkakirjan luottoluokitus

Joukkovelkakirjan luottoluokitus (rating) kuvastaa liikkeeseenlaskijayrityksen tai -valtion luottokelpoisuutta. Luottoluokituslaitokset julkaisevat luottoluokituksia. Luottoluokitus antaa viitteitä liikkeeseenlaskijan taloudellisesta tilasta ja kyvystä maksaa lainapääoma ja korkomaksut sopimuksen mukaisesti.

Koron maksuväli

Joukkovelkakirjan kuponkikorkomaksujen säännöllinen aikaväli. Maksut voivat tapahtua vuosittain tai puolivuosittain.

Kuponkikorko

Kuponkikorko (coupon interest) on joukkovelkakirjan nimellisarvosta laskettava korko, jonka liikkeeseenlaskija maksaa sijoittajille.

Lainapääoma

Joukkovelkakirjan nimellisarvo. Lainapääoma, jonka lainanantaja (sijoittaja) lainaa lainanottajalle (liikkeeseenlaskija).

Liikkeeseenlaskija

Liikkeeseenlaskija on oikeussubjekti, joka kehittää, rekisteröi ja myy joukkovelkakirjoja toimintansa rahoittamiseksi. Liikkeeseenlaskijat voivat olla yrityksiä, rahastoyhtiöitä tai kotimaisia tai ulkomaisia valtioita.

Luottoluokituslaitos

Luottoluokituslaitos on riippumaton yhtiö, joka antaa joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskijoille luottokelpoisuutta kuvaavia luokituksia.

Sijoituskelpoista heikommiksi luokitellut velkakirjat / roskalainat

Sijoituskelpoista heikommaksi luokiteltu (non-investment grade) velkakirja on joukkovelkakirja, jonka luottoluokitus on verraten heikko ja josta sen vuoksi maksetaan yleensä korkeaa korkoa. Tällaisiin joukkovelkakirjoihin voidaan viitata myös termeillä spekulatiiviset velkakirjat, roskalainat tai riskiyrityslainat.

Sijoituskelpoisiksi luokitellut velkakirjat

Sijoituskelpoisiksi luokiteltu (investment grade) velkakirja on joukkovelkakirja, jonka luottoluokitus on keskitasoa tai sitä parempi jonkin luottoluokituslaitoksen arvioimana.

Teoreettinen käypä arvo

Joukkovelkakirjan odotettujen kassavirtojen nykyarvo.

Valtionvelkakirjat

Valtionvelkakirja tai -obligaatio on valtion liikkeeseen laskema ja sijoittajille myymä velkasitoumus.

Yrityslaina

Yrityslaina on yrityksen liikkeeseen laskema ja sijoittajille myymä velkasitoumus.